Voihan perhe..

Onko se pahin, vai onko se paras? Siinäpä vasta pulma. Noh, ainakin perheen parissa tulee vietettyä äärimmäisen ikimuistoisia hetkiä, niin hyvässä, kuin pahassakin. Vaikka sitä useasti tulee menetettyä hermo perheenjäseniin, niin kyllä ne aina lopulta kuitenkin rakkaita ja tärkeitä on. Viime viikonloppu vierähti taasen vanhempien luona ja siskokin oli matkannu isoista valoista metsän keskelle. Kuinkakohan vanhaksi minun ja siskon pitää elää, että ei enää yhtään tapella? Ei nyt siis mitään hiusten kiskomista ja kirkumista sentään :D Houkustus on vaan äärimmäisen suuri, kun sitä tietää niin hyvin, että mikä toista ärsyttää eniten. Sisko on ainut ihminen tässä maailmassa, jonka saa parilla lauseella aivan raivon partaalle. Kykyni on kehittynyt vuosien varrella, enkä ole siitä yhtään ylpeä :D Mutta koska olen kiusankappale, niin täytyy sitä ajoittain kiskoa ns oikeista naruista ja edelleen sitä ajoittain saa mustelmia aikaan. Liian sanavalmis ja kettumainen sitä on jossain vaiheessa lapsuutta tullut oltua, kun siskolle on jonkun tason traumoja tullut aiheutettua, mutta eihän sitä penskana tajunnut lopettaa ajoissa. Nooh, kaikesta huolimatta, ihme kyllä olen vielä hengissä :D

Tietty kaava toistuu aina kun porukoiden kanssa on tekemisissä, niin se varmaan on useissa perheissä. Minut on hyvä nakittaa kyytimään ihmisiä ja ajamaan autolla arempia kuskeja paikasta toiseen. Myös atk-tuen hommia saa hoitaa, yleensä iskän avuksi ja samasta asiasta noin viisi kertaa, ennenkuin asia menee perille :) Vaikka sitä välillä meinaa tulla hulluksi, kun aina saa istua auton ratissa tai kerrata, että miten ne valokuvat tallennetaan koneelle, niin ihan mukavaa sitä on kerrankin olla muka hyvä jossain :D

Parhaat tilanne komiikat sattuu yleensä isän seurassa ja niitä on taas viime kuukausien aikana ollut mukavasti. Taannoin rempattiin isän kanssa hallissa autoa ja ihan kesken kaiken, minun ohi kävellessään iskä toteaa, että "sulla on kyllä kaula kapea, kun kananpojalla." Mitäpä siihen muuta toteamaan, kun että tämä selvä :D Viimeisin lohkaisu oli viime vklpna, kun laitoin lähteissä Taralle valjaita ja sitten siinä pyllistelin samalla, minulla oli jalassa mustat farkut, joissa oli vetoketju takapuolella ja tämähän oli isälle ihan uutta. "Onkos Tiinalla housut väärinpäin?" Siinä sitten tovi hekoteltiin siskon ja äiteen kanssa ja iskä jatkoi tuttuun tapaansa jollain aiheeseen liittyvällä historiallisella faktalla. "Sulla on housut kun venäläisellä panssarivaunu kuskilla, niilläkin oli vetoketju takana, että oli helppo vaan nousta siinen tankin luukun reunalla, avata vetoketju ja kädä asioilla poistumatta vaunusta." Siispä nykyään tälläiset "takavetoiset" housut tunnetaan meillä päin panssarivaunun kuljettajan housuina. Ohhoh, vanhemmiten porukoista on tullu ihanan pihalla olevia :D Äitee esimerkiksi on äärimmäisen helppo saada totaalisesti ällikällä lyötyä. Kun vain näyttää Youtubesta videon kahdella jalalla tanssivasta pikkukoirasta, äiti on aivan haltioissaan ja ihmeissään vielä pitkän aikaa :D 

Onhan sitä usein tullut sanottua, että hulluja nuo on kaikki, enkä ihan täys oo ittekään, mutta rakkaita ne on. Enkä sitä kiistä, etteikö perheessäni jokaisella olisi virheitään ja piirteitä, jotka ajaa mut välillä aivan raivon partaalle, mutta se kuuluu varmaan asiaan, aina kun paljon ollaan tekemisissä. Ja kyllähän sen nyt kaikki kaverit ymmärtää, että ei mun perhe voi olla täysin terve, kun minä oon samaa porukkaa :D

rok rok ja adios