Ihka ensimmäinen YY on oikein mukavaa aloittaa pikkuisella napinalla, joku aivokääpiö varasti minulta katuharjan. Kyllä. Tiesin, että tässä maailmassa helposti pääsee omaisuudestaa eroon, jos jättää sen huolimattomasti lojumaan, esim, lukitsematon polkupyörä. Mutta että ei voi enää jättää omille rappusille katuharjaa, ilman että sekin nyysitään. Onneksi olen niin köyhä, että ei tarvitse uuttakaan ostaa :D Eletään siis lakaisemattomien rappujen kanssa, mennään sisälle lumisilla kengillä, liukastutaan eteiseen muodostuneeseen vesilätäkköön, katkaistaan niskamme ja kuollaan pois. Hampaaton huoltomies saapuu avaamaan huolestuneille kanssaihmiselle ovea ja minut löydetään haisevana ruumiina eteisestä, todennäköisesti jotain noloa päällä, koiran kaluttua puolet naamastani irti. Siinä sitä on sitten tunnelmaa kerrankseen, ai että. Ja kaikki tämä vain anastetun katuharjan tähden. Ah, kurjuutta ja synkkyyttä.
Nooh, toivotaan, että harjan uusi omistaja on vielä köyhempi kuin minä ja olen tässä nyt ikäänkuin sitten hyväntekijänä :)
Se ois sitten tuolla kitinällä korkattu tämä blogi. Tulevaisuudelle on suuria visioita jo, ainakin asiaa ystävyydestä, musiikista ja eiköhän tämä neiti negatiivinen palaa myös kitinän pariin :)
Kiitos ja nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti